”Huomenta! – Tuttu herätys havahduttaa uuteen aamuun. Sairaalassa viettämäni kuukaudet muistuttavat paljon toisiaan. Päivien aikana vieruskaverit vaihtuvat ja uudet sairaanhoitajaopiskelijat saapuvat innokkaina harjoittelemaan käsivarteeni pistämistä. Totta kai haluan olla avuksi. Päivisin autan myös huonetovereitani, sillä sairaalan kiire on melkoinen ja useat potilaat tarvitsevat hoivaa enemmän kuin on mahdollista saada.

Erään asian pistin merkille, mikä toistuu usein pitkäaikaispotilailla: haavat ja painaumat. Monet vieruskaverini ovat kärsineet halvauksista ja liikenneonnettomuuksista aiheutuneista luunmurtumista. Heidän on mahdotonta itse vaihtaa asentoa maatessaan sängyn pohjalla. Olen nähnyt monien diabeetikkojen kantapäiden auenneen, koska heillä ei ole tuntoaistia jalkapohjissaan. Joudun myöntämään, että olen hieman ylipainoinen, ja siksi olen hikoilevaista sorttia. Polyuretaanipatjani on alkanut homehtua liiallisesta kosteudesta ja myös painua ”lontolle” johtuen ylikiloistani. Patjoja ei kuitenkaan sairaalassa usein vaihdeta, eikä hoitajilla ole aikaa käydä pitkäaikaispotilaita kääntämässä 2-4 tunnin välein, jotta painehaavoja ei syntyisi.

Hoitajat ja potilaat kamppailevat tämän ongelman kanssa. Miten tähän ongelmaan saataisiin ratkaisu, joka helpottaisi potilaiden oloa niin sairaalassa kuin kotonakin?”